Osallistu SKOn 100-vuotishistorian muistitietokyselyyn!
Uutta historiaa tehdään SKOssa joka päivä ja sen vuoksi sitä tallennetaan osakunnan 100-vuotishistoriateosta varten muistitietokyselyllä sekä teksti- että haastattelumuodossa. Kanna siis kortesi kekoon, jos olet nyt tai olet aiemmin ollut aktiivinen SKOlainen.
Kyselylomake löytyy täältä.
SKO:n historiikit
- Turun yliopiston Savo-Karjalaisen Osakunnan 40-vuotisjuhlajulkaisu (1965). Kirjastosaatavuus (Finna)
- Arve, Hannu: Turun yliopiston Savo-Karjalainen osakunta 1925-1975. Pro gradu. Turun yliopisto 1975. Kirjastosaatavuus (Finna).
- Itkonen, Pertti & Laukkanen, Esa (Toim.): Savo-karjalainen karuselli. Turun yliopiston Savo-Karjalaisen Osakunnan lukemisto. Turku 1985. Kirjastosaatavuus (Finna).
- Raunio, Timo (Toim.): Susirajalta Suomen Turkuun – Turun Yliopiston Savo-Karjalainen Osakunta 1925-2000. Turun yliopiston Savo-Karjalainen Osakunta. Turku 2000. Kirjastosaatavuus (Finna)
- Säisä, Mari (Toim.): Uuteen Nousuun – Turun yliopiston Savo-Karjalainen Osakunta 2000-2015. Turun yliopiston Savo-Karjalainen Osakunta. Turku 2015. Ostettavissa osakunnan toimistolta.
- Käk-lehdissä, mm:
Kaikki teokset on mahdollista pyytää luettavaksi digitaalisessa muodossa osakunnan arkistomestarilta.
Osakunnan historiasta tällä sivustolla
- Dokumentit-sivu
- Perinteitä-sivu
- Turun Yliopiston Savo-Karjalaisen Ylioppilasseuran ja Savo-Karjalaisen Kerhon puheenjohtajat
- Savo-Karjalaisen Osakunnan (I) kuraattorit
- Savo-Karjalaisen Osakunnan inspehtorit
- Kulinaarinen tiedekunta
- Nettiarkisto
Turun Yliopiston Savo-Karjalaisen Osakunnan lyhyt historia 1925-2015
Turun Suomalainen Yliopisto perustettiin 1920 ja ovensa uusi yksityinen opinahjo avasi kesällä 1922. Tällöin perustettiin myös Turun Yliopiston Ylioppilaskunta, joka ensi alkuun tarjosi uuden korkeakoulun pienelle opiskelijajoukolle riittävän yhdessäolo-organisaation. Opiskelijamäärän kasvaessa tuli 1920-luvun puolivälissä tilaus myös pienemmille ylioppilaskorporaatioille, jotka järjestäytyivät maakuntapohjalta. Ensimmäisinä ehättivät oman maakuntakerhon perustamaan satakuntalaiset ylioppilaat 1925, jolloin myös nykyisen SKOn edeltäjä Savo-Karjalainen Kerho sai alkunsa. Seuraavana vuonna perustettiin Hämäläinen kerho sekä 1928 Varsinais-Suomalainen ja Pohjalainen kerho. Perusta Turun yliopiston osakuntalaitokselle oli luotu.
Savo-Karjalainen ylioppilasseura syntyy
Marraskuun 6. päivänä 1925 kokoontui joukko itäsuomalaisia opiskelijoita Turun Yliopiston Ylioppilaskunnan huoneistoon keskustelemaan oman maakuntakerhon perustamisesta. Yhteenliittymä päätettiin perustaa ja se sai nimekseen Savo-Karjalainen Ylioppilasseura. Uuden seuran tarkoitus oli “yhdistää karjalaisiin ja savolaisiin lukeutuvat Turussa opiskelevat ylioppilaat toveripiiriksi, ylläpitämään jäsenissään isänmaan ynnä suomalaisen kansallisuuden rakkautta, tarjoamaan heille tilaisuutta jalostavaan toverielämään sekä herättämään ja vireilläpitämään heissä harrastusta tieteelliseen ja yhteiskunnalliseen toimintaan Savon ja Karjalan hyväksi.”
Perustavassa kokouksessa päätettiin myös viettää seuran vuosipäivää kuulun karjalaisen runonlaulajan Pedri Shemeikan kuolinpäivänä 11.4. Kokous päätti myös kutsua yliopiston opettajakuntaan kuuluvia itäsuomalaisia seuran seniorijäseniksi.
Savo-Karjalainen Kerho 1920- ja 1930-luvulla
Savo-Karjalaisen Ylioppilasseuran, jonka nimi muutettiin 1930-luvun alussa Savo-Karjalaiseksi Kerhoksi (S-KK), toiminta sai vakiintuneet muotonsa jo 1920-luvun lopussa. Kerhon toiminta oli vapaamuotoista ja kaikenlaista virallista jäykistelyä pyrittiin välttämään. Illanistujaiset, retket, juhlat ja maakuntakiertueet muotoutuivat kerhoelämän olennaisiksi osiksi. Usein kokoonnuttiin jonkun jäsenen luokse nauttimaan maakunnasta saapunutta kalakukkolähetystä. Retkeilyä harrastettiin niin Turun lähiympäristössä kuin kauempanakin: kerholaiset vierailivat ahkerasti mm. Helsingin itäsuomalaisten osakuntien luona. Kerhon jäsenmäärä oli ennen toista maailmansotaa muutamia kymmeniä. Jäsenmäärä oli suurimmillaan vuoden 1930 tietämillä, jolloin kerhoon kuului noin 50 jäsentä.
Oman kerhonauhan S-KK sai vuonna 1930, jolloin Katri Waren suunnitteli kaikille Turun Yliopiston maakuntakerhoille nauhat ylioppilaskunnan nauhan värijaotuksen pohjalta. Savo-Karjalaisten väreiksi tulivat maakuntien värit punainen, musta ja keltainen. Tämä nauha on edelleen käytössä SKOn osakuntanauhana.
Vuonna 1930 näki päivänvalon myös toinen osakunnan näkyvä tunnus: Käk-lehti. Jo näytenumerossaan lehti julisti poliittiseksi kannakseen puna-musta-keltaisen, jossa punainen tarkoittaa kommunismia, musta fasismia ja keltainen mongolismia. Samaan hengenvetoon lehti ilmoitti, ettei se kannata yhtäkään mäistä aatteista. Sotia edeltävän ajan Käet olivat käsin kirjoitettuja ja ne ilmestyivät tavallisesti vuosi- ja seniorijuhlien aikoihin.
O alte Burschenherrlichkeit…
Savo-Karjalainen Kerho tunnettiin hauskana ja välittömänä yhteisönä. Suuri vaikutus tähän maineeseen oli kerhon juhlilla. Shemeikan päivänä huhtikuussa vietettiin kerhon vuosijuhlaa, jonka muodot ovat säilyneet kuta kuinkin samoina näihin päiviin. Juhlaillallinen, puheet, tervehdykset ja maakuntalaulut kuuluivat vuosijuhlien ohjelmaan jo 1920-luvulla. Pääjuhlan jälkeen ilonpito jatkui tavallisesti tanssin merkeissä pikkutunneille.
Loka-marraskuussa vietettävä seniorijuhla sai sekin alkunsa 1920-luvun lopulla. Aluksi sen järjestivät seniorit, mutta pian valmistelut siirtyivät junioreiden harteille. Jo tällöin notkuivat pöydät seniorijuhlissa kala- ja lanttukukoista, karjalanpiirakoista ja kokkelipiimästä.
Viimeksi mainitun nautintoaineen valmistamisen ongelmista sai alkunsa osakunnan erikoisuus: Kulinaarinen tiedekunta. Vuoden 1931 seniorijuhlassa esitti T. J. Kukkamäki latinankielisen kulinaarisen väitöskirjansa, jonka nimi kuului suomeksi: “Savolaisen kokkelipiimän happaneminen ja juoksutus erilaisissa olosuhteissa ja näiden seikkojen vaikutus piimän kulinaariseen tehokkuuteen“. Professori Yrjö Väisälän toimiessa vastaväittäjänä väitöskirja hyväksyttiin ja samassa tilaisuudessa perustettiin Kulinaarinen tiedekunta edistämään vastaavanlaista tutkimustoimintaa. Tästä eteenpäin Kulinaarisen tiedekunnan kokous on ollut yksi seniorijuhlan ehdottomia kohokohtia.
Kerhon sotavuodet: reikäompelua ja viihdyskiertueita
Toinen maailmansota katkaisi 1930-luvun leppoisan “student as such” -aikakauden ja pakotti opiskelijat opintojen aherruksesta ja ylioppilaselämän riemuista vakavampiin toimiin. Sotien aikana Savo-Karjalaisen Kerhon toiminta laantui luonnollisista syistä: miehet olivat rintamalla ja koko Turun yliopistokin oli suljettu lukuvuoden 1941-1942. Sotavuosina kerhon vähäistä toimintaa ylläpitivät naiset. He korjasivat reikäompeluilloissa vanhaa vaatetavaraa lähetettäväksi Itä-Suomeen sodasta kärsineille perheille. Muutamat kerhon naisista osallistuivat myös lauluyhtye “Sirkat” -nimisenä kokoonpanona rintamille järjestetyille viihdytyskiertueille.
Hiljaiselo sotien jälkeen
Toisen maailmansodan jälkeen Savo-Karjalainen Kerho aloitti toimintansa keväällä 1945 kerhon 20-vuotisjuhlan järjestämisen merkeissä. Entiseen vauhtiin ei toiminta kuitenkaan päässyt. Koko seuraavaa kymmenvuotiskautta 1950-luvun puoliväliin voi luonnehtia hiljaiselon kaudeksi. Kerhon tärkeimmät – ja lähes ainoat – tapahtumat olivat vuotuiset juhlat ja harvat teeillat. Epäiltiin koko kerhon pikku hiljaa hiipuvan pois.
Maakuntakerhosta osakunnaksi 1957
Turun yliopiston opiskelijamäärä kasvoi nopeasti 1950-luvulla. Tämä loi paineita ylioppilaskuntaa ja paikalleen jämähtäneitä maakuntakerhoja kohtaan. Ylioppilaskunta siirsi beaanien (so. uusien opiskelijoiden) koulutuksen 1955 maakuntakerhojen hoidettavaksi, mikä lisäsi nopeasti kerhojen jäsenmäärää. Kerhojen räjähdysmäinen kasvu sai niiden vanhat ja vapaamuotoiset organisaatiot natisemaan liitoksissaan. Tämä sekä kerhojen toimintaan kohdistunut arvostelu sai aikaan keskustelua osakuntajärjestelmään siirtymisestä.
Lopullisen sysäyksen osakuntien syntyyn antoi ylioppilaskunnan sääntömuutos, jonka mukaan ylioppilaskunta saattoi jakautua osakuntiin. Savo-Karjalainen Kerho julistautui osakunnaksi ensimmäisenä Turun yliopiston maakuntakerhoista 9.5.1957. Osakuntajärjestelmään siirtyminen kasvatti ja monipuolisti entisen maakuntakerhon organisaatiota. Tärkeimmät uudet virat olivat inspehtori ja kuraattori. Savo-Karjalaisen Osakunnan ensimmäiseksi inspehtoriksi tuli professori Kaarlo Hartiala ja ensimmäiseksi kuraattoriksi maisteri Mauno Mielonen (myöhemmin itsekin Inspehtori 1976-1981 kirj.huom.)
Uusi osakunta siirsi kerhoajalta periytyneet tunnukset, kerhonauhan ja -merkin, suoraan osakunnan tunnusmerkeiksi. Uutena embleeminä vihittiin 1959 käyttöön heraldikko Olof Erikssonin suunnittelema osakunnan lippu, jonka heraldiset aiheet ovat peräisin kotimaakuntien vaakunoista.
Kuohuvat 1960-luvun vuodet
Osakunnan toiminnan vilkkaimmat, vauraimmat ja monipuolisimmat ajat sijoittuivat 1960-luvulle. Edellisen vuosikymmenen lopulla alkanut osakuntien pakkojäsenyys takasi jäsenmäärän nopean kasvun. Suurimmillaan SKOn jäsenmäärä oli vuonna 1969, jolloin osakuntaan kuului 999 opiskelijaa. Toimitilat SKO sai Ylioppilastalo A:n alakabinetista, joka nykyisin on TYYn käytössä. Siellä järjestettiin juhlia, hippoja, teeiltoja ja monenmoista muuta toimintaa. Käk-lehti ilmestyi painettuna useasti vuodessa. Syksyn beaaniaiset olivat suuria tapauksia: SKOn tutustumisillatsuja varten varattiin Iskerin urheiluhalli ja juontajaksi kutsuttiin itse Spede Pasanen. Monet yhä elävät osakunnan toimintamuodot ovat peräisin 1960-luvulta. Vuosikymmenen aikana perustetuista lukuisista kerhoista toimii edelleen punaviinin maisteluun keskittyvä Chevaliers de la Table Rouge (ChTR). SKOn elokuvakerhon eli SKObion perut näkyivät vielä vuosikymmenien kuluttua videoyöinnostuksessa. Kuusikymmenluvulla osakunnassa nähtiin myös useampi lyhytaikaiseksi jäänyt kerhokokeilu tai harrastusseurue, kuten Pohjois-Karjala -kerho, Shakkikerho, pöytätenniksen harrastajat, Piipunpolttajat, Metsastyskerho, Kulinaariset herkkusuut sekä Raikulipojat. Elokuvakerhon ja punaviinikerhon lisäksi ajan hampaista selvisi vain Naistenkerho, joka oli perustettu jo aiemmin, vuonna 1958. Nykyäänkin voimissaan oleva kyykän pelaaminen ja kyykän akateemisiin maailmanmestaruuskilpailuihin osallistuminen aloitettiin myös 1960-luvulla.
Osakuntavierailujen kulta-aika sattui sekin 1960-luvulle. Helsingin itäsuomalaisiin osakuntiin (Wiipurilainen Osakunta, Karjalainen Osakunta, Savolainen Osakunta, Kymenlaakson Osakunta) pidettiin yhteyttä entiseen malliin. Uusia suhteita luotiin Åbo Akademin Östra Finlands Nationiin sekä Ruotsiin eräisiin ruotsalaisiin ja emigranttivirolaisiin osakuntiin.
Vilkkaan vuosikymmenen loppu toi mukanaan muutoksen osakuntaelämässä. Vuonna 1969 purettiin päätös ylioppilaskunnan jakautumisesta osakuntiin ja samalla lakkasi myös osakuntien pakkojäsenyys. SKOn jäsenmäärä putosi nopeasti lähes tuhannesta jäsenestä kolmeensataan. Tällöin alkoi myös osakuntaelämän voimakas politisoituminen. SKO otti osaa 1969 tapahtuneeseen Turun Ylioppilaslehden polttotempaukseen, jolloin TYL:n numeroita poltettiin Turun torilla vastalauseeksi lehden linjalle. Osakunta sai paljon negatiivista julkisuutta ja yli 40 osakunnan jäsentä erosi SKOsta vastalauseeksi tapahtuneelle. Tämän jälkeen poliittisia kannanottoja pyrittiin varomaan. SKO jäi myös osakuntiin 1970-luvulla kohdistuneen ääripolitisoitumisen ulkopuolelle.
Olutta ja osistansseja 1975-1990
Ylioppilaskunta hääti SKOn A-talon alakabinetista 1973 tarvitessaan tiloja omaan toimistokäyttöönsä. Vuonna 1975 löytyi SKOn tilaongelmille ratkaisu ja alkoi melkein neljä vuosikymmentä kestänyt yhteiselo Satakuntalais-Hämäläisen Osakunnan kanssa Yo-talo B:n alakerrassa. S-Osikseksi nimetyssä B-talon osakuntahuoneistossa alkoi osistanssien ja TVO:n kanssa järjestettyjen yhteistilaisuuksien järjestämisen aika, joka lähes sellaisenaan jatkui aina 1980-luvun lopulle saakka. Osakunnan muuttumista “pelkäksi välikaljakapakoitsijaksi” myös kritisoitiin, mutta taloudelliset arvot painoivat luonnollisesti vaakaa oluenmyynnin ja tanssien sekä rock-konserttien järjestämisen puoleen.
Hieman hiljaisemman 70-luvun jälkeen koitti 80-luvulla jälleen uusi kukoistus. Osistanssit tuottivat, uusia jäseniä liittyi runsaasti vuosittain, juhla- ja lauluperinne kokivat renessanssin, kesäpäiviä alettiin järjestää Itä-Suomen kunnissa, Käk/Käenpiika ilmestyi monta kertaa vuodessa ja osiksen remontointiinkin riitti varoja.
SKOn vanhojen kerhojen seuraksi syntyi vuonna 1991 SKOn Miestenkerho a.k.a. Turun yliopiston Savo-Karjalaisen osakunnan Tosi Miehet. Miestenkerhon historia on kaksiosainen jakautuen kahdelle vuosituhannelle: ensimmäinen Tosi Miesten Kerhon aikakausi ulottui perustamisestaan aina vuoteen 1999 saakka, minkä jälkeen kerhon toiminta todennäköisesti jäsenistön valmistumisesta ja muutenkin vähenemisestä johtuen loppui. Kerhon ensimmäisellä aikakaudella kokoontumiset tapahtuivat sekä osakunnalla että kerholaisten omissa kodeissa. Kerhokokoontumisissa paikalla oli yleensä alle kymmenen Tosi Miestä, joten kovin suuria tiloja ei toiminta vaatinut. Punaviinikerho ChTR:n tapoja mukaillen Miestenkerhon säännöt määrääsivät, että kokoontumisissa on nautittava vähintään kahta eri merkkiä olutta, joista toisen on oltava kolmannen veroluokan kotimainen olut. Näin myös tapahtui, ja nautinnoista toimivat todisteina jälkipolville jääneet pöytäkirjamerkinnät maistettujen oluiden pulloista irrotettuine etiketteineen. Olutmaistelun ohessa saatettiin harrastaa sääntöjen mukaista järkevää keskustelua ja muuta kerhon puitteisiin sopivaa aktiviteettia kuten penkkiurheilua.
Keskiolutravintoloiden nopea lisääntyminen ja Ainejärjestökeskuksen (AJK) tulo keskeiseksi opiskelijabileiden järjestämispaikaksi saivat aikaan sen, että osistanssien järjestäminen lakkautettiin kannattamattomana 1991. Tämä teki suuren loven osakunnan tuloihin. Kun samalla pitkään osakunnassa vaikuttanut aktiivipolvi valmistui ja jätti osakuntapuuhat eikä uusia jäseniä onnistuttu houkuttelemaan toimintaan mukaan, oltiin nopeasti aallonpohjassa. Uusia jäseniä ei tullut, vanhat toimintamuodot kituivat väenpuutteessa ja uutta toimintaa oli vaikea keksiä.
Kohti vuosituhannen vaihdetta
Toiminnallisesta ja henkisestä aallonpohjasta nousemiseksi työskenneltiin 1990-luvun alkupuolella ahkerasti, mikä alkoi tuottaa tulosta syksyllä 1993 osakunnan saadessa pitkästä aikaa useita kymmeniä uusia jäseniä. Tästä alkoi uusi vilkas osakuntatoiminnan aika. Eräänlaisena kulminoitumana voi pitää asiaankuuluvalla perinpohjaisuudella vietettyä SKOn 70. vuosijuhlaa 1995. Myös kerhotoiminta, Käk-lehti ja kesäpäivätoiminta toipuivat vuosikymmenen alun lamasta.
Uutena piirteenä osakuntapuuhiin tuli 1990-luvun jälkipuoliskolla julkaisutoiminta, jonka tuloksena syntyivät Savo-Karjalaisen Osakunnan laulukirjan uusi, ajanmukaistettu laitos 1996, Anu Strandmanin juhlakirja “So What, I´m So Hot” 1996, Chevaliers de la Table Rouge -kerhon 30-vuotiskirja 1997 ja Savo-Karjalaisen Osakunnan historia 2000. Myös osistoiminta virkistyi; tähän vaikutti SKO:n ja SHO:n yhteistyössä toteuttamat S-Osiksen remontit 1996-1997.
Vilkkaan toiminnan kausi jäi kuitenkin lyhyeksi. Vuosikymmenen lopulla oltiin samassa tilanteessa kuin vain muutamia vuosia aiemmin: aktiivit valmistuivat, uusia jäseniä ei liittynyt ja toiminta kärsi verenvähyydestä. Hallituksessa oli vain taloudenhoitaja, kuraattorit ja kulttuurisihteeri, eikä osakunnan jäihin laittaminenkaan ollut vaiettu aihe.
Uuteen nousuun
Uuteen vuosituhanteen ponnistettiin kokenein voimin, kun pääasiassa senioreiden vetämä elokuvakerho Hiljaisten seiväshyppääjienkerho aloitti toimintansa tammikuussa 1999. Osakunnan ulkopuolella toiminut kerho muuttui tulevina vuosina osakunnan tiloissa toimivaksi SKObioksi, joka on välillä myös tehnyt ekskursioita Turun elokuvateattereihin. Vähitellen alkoi osakunnan juniorijäsenmääräkin uudelleen kasvaa ja sitä myötä toiminta aktivoitua. Vuosituhannen alussa SHO oli kahdesta S-Osiksen osakunnasta aktiivisempi osapuoli ravintolatoiminnan pyörittämisessä. Ensimmäisen vuosikymmenen puolivälissä ravintola eli huippuaikojaan ja sitä pyörittäneeseen S-Osis-tiimiin valittiin myös SKOn oma edustaja pitämään savo-karjalaisen puolikkaan puolia. S-Osiksen lavalla kuultiin Kauko Röyhkää, Disco Ensembleä, Lapkoa, Jukka Poikaa ja monia muita nykyään isoja nimiä. Välit muihin osakuntiin olivat olosuhteisiin nähden kuitenkin varsin etäiset. SKOn aktiiviosakuntalainen ei välttämättä tiennyt mitään muiden osakuntien toiminnasta; soholaiset saattoivat ihmetellä, minne jotkut katoavat noustessaan portaita yläkertaan. S-Osis-tiimi-yhteistyön alettua osakunnat alkoivat lähentyä toisiaan. SKO lämmitteli suhteitaan TPO:hon vuosituhannen puolivälissä, jolloin muun muassa järjestettiin yhteisiä sitsejä ja 2004 yön yli kestänyt retki Kuhankuonon retkeilyreitistölle. Osasyynä välien lämpenemiseen TPO:n kanssa voi olla myös S-Osiksen takaoven siirtäminen, jolloin kulku TPO:n toimistolle tapahtui TVO:n tilojen sijaan S-Osis-salin kautta. Samaan aikaan TPO ja SKO alkoivat järjestää yhteisiä beaanisitsejä, joiden yhteydessä beaanit ansaitsivat civis-statuksensa. SKO, SHO, TPO ja Sohon Torwet alkoivat myös järjestää yhteisiä pikkujouluja.
Kulinaarinen tiedekunta heräsi eloon vuonna 2003 virkaan astuneen inspehtori Kaisa Häkkisen johdolla. Vuonna 2004 hän väitteli tiedekunnanssa otsakkeella “Kala suomalaiskansallisesta, etymologisesta ja kulinaarisesta näkökulmasta.” Tämän jälkeen kulinaarisessa tiedekunta alkoi järjestää väitösten lisäksi muitakin tapahtumia. Häkkisen väitöksen jälkeen on väitelty muun muassa absintin vaikutuksesta karjalanpiirakoiden tuomaan kulinaariseen elämykseen, piparkakkuarkkitehtuurista ja onpa myös koottu yksi artikkelipohjainenkin väitöskirja. Tiedekunta kokoontuu edelleen jokaisen lokakuun 19. päivänä, mahdollisuuksien mukaan ravintola Teinissä, suunnittellen tulevien seniorijuhlien sekä tulevan toimintavuoden ohjelmaa.
Osakunnan ykkösurheilulaji
Uudelle vuosituhannelle tultaessa Savo-Karjalaisen Osakunnan kyykkäperinteeseen kuuluivat kyykkäharjoitusten sekä 1970-luvulla alkaneen vuosittaisen SKO Open -turnauksen järjestäminen, yökyykkäturnaukset ja akateemisen kyykän MM-kisoihin osallistuminen. Maailmanmestaruuskisojen järjestäminen oli vuodesta 1992 lähtien vakiinnutettu Tampereen Hervantaan, joten 2000-luvun alkupuolella SKO järjesti säännöllisesti enää yhtä arvoturnausta, sen omaa SKO Openia. SKO Openin järjestämisen ajankohta on vaihdellut viime vuosina; perinteisen tammi-helmikuun vaihteen tienoilta turnaus on sijoittunut myös syksylle, jolloin se on toiminut esittelyturnauksena uusille opiskelijoille ja SKOn beaaneille. Turnaus on 2000-luvulla kokenut osallistuvien joukkueiden määrässä selvän taantuman. Turnauksen kultaisiin vuosiin verrattuna on turnauspäivänä kentillä ollut huomattavasti hiljaisempaa, ja 2010-luvulla on turnausta jouduttu jopa siirtämään heikkojen ilmoittautumislukemien vuoksi.
Yhden päivän turnauksen sijaan tasaista suosiota on nauttinut vasta vuonna 2003 synnytetty SKOn Kyykkäliiga, johon yliopiston opiskelijoista koostuvat joukkueet olivat tervetulleita kilpailemaan yhtä päivää pidempiaikaisen sarjan voitosta. Ensimmäinen Kyykkäliiga järjestettiin osakunnan kyykkämestarin johdolla toukokuussa 2003, jolloin liigan mestari selvisi kahden pelipäivän yhteistuloksen perusteella. Sen jälkeen konsepti on laajentunut ja vakiintunut 4–5 peli-illan lukukausitahtiin. Keväästä 2003 alkuvuoteen 2006 liigamestari selvitettiin kahdesti vuodessa, kun sekä kevät- että syyskaudella pelattiin omat liigansa. Keväällä 2007 kruunattiin ensimmäinen koko lukuvuoden kestäneen Kyykkäliigan mestari, ja siitä eteenpäin liigan mestaruutta onkin juhlittu aina vuosittain huhtikuussa. Sekä Kyykkäliiga että SKO Open ovat 2010-luvulla olleet osallistuneiden joukkueiden osalta sekä varsin poikkitieteellisiä että poikkiosakuntalaisiakin.
Uuden vuosituhannen kerhokirjo
2000-luku toi mukanaan myös uuden Tosi Miesten sukupolven. Syyskuun 27. päivänä 2004 kokoontui osakunnan toimistolle miesseurue, joka aloitti ns. modernin Miestenkerhon aikakauden. Alkuperäisiä sääntöjä noudattaen Miestenkerho alkoi kokoontua kaljalampun alla, punaisen pöydän ääressä lukukausien aikana joka kuukauden viimeisenä maanantaina kello 18.00, ja jatkoi tapaansa säännöllisesti. Joulukuun viimeisen maanantain kokoontumiset olivat harvinaisuuksia, mutta 2000-luvun Miestenkerho aloitti heti ensimmäisenä toimintavuotenaan perinteen kokoontua joulun alla ns. yöpeijaisiin saunomaan ja nauttimaan itse valmistetusta liharuuasta hyvän oluen kera. Moderni Miestenkerho järjesti kuukausittaisten kokoontumistensa lisäksi mm. kaikille osakuntalaisille avoimia ekskursioita Tammelan Keppana Kellari -ravintolaan sekä Turun lähiöiden anniskeluravintoloihin. Lähitoimintana kerholaiset järjestivät myös grilli-iltoja osakunnalla sekä inhokkiolutiltoja pahanmakuisten olutkokemusten kunniaksi.
Naistenkerho sensijaan eli hiljaiseloa läpi uuden vuosituhannen aina välillä kuitenkin rykäisten jotain pientä ohjelmaa jäsenilleen. Naistenkerhoon sai tulla mukaan kuka tahansa itsensä naiseksi tunteva ja naiseuden käsitettäkin venytettiin. Meikki- ja käsityöiltojen lisäksi ohjelmassa oli mm. äijäilyiltoja, leffailtoja, retkiä ja ekskursioita.
Huhtikuussa 2017 Miestenkerho ja Naistenkerho yhteisessä kokoontumisessaan päättivät lopettaa kerhojen toiminnan vielä saman vuoden aikana. Naistenkerho järjesti kevään aikana kerhonsa glitter-teemaiset hautajaissitsit ja Miestenkerho kesäkuussa päättäjäispeijaiset kaikilla herkuilla. Tapahtumat jäivät näin kerhojen viimeisiksi.
Vuonna 2007 SKOn aktiivit Elina Pajunen ja Mira Tammelin eivät kokeneet kuuluvansa Naistenkerhoon, joka tuohon aikaan painottui lähinnä käsityöaskareisiin. Miestenkerhoon ei naisilla taas ollut asiaa. Niinpä he päättivät perustaa uuden tilanteeseen soveltuvan kerhon, jonka nimeksi he antoivat Väliin Putoajien Kerho eli VPK. Väliin Putoajien Kerhossa kävi alusta asti myös miehiä, joita ei oluen maistelu pahemmin kiinnostanut. Väliin Putoajien Kerhoon tullessa on ensimmäisellä kerralla määriteltävä, millä tavalla on elämässään väliinpudonnnut. Säännöllisen epäsäännölliset tapaamiset muodostuvat teemailloista, joissa on muun muassa maisteltu purkkikalakukkoa ja pidetty levyraatia.
SKOn punaviinikerhon eli ChTR:n toiminta on jatkunut miltei samanlaisessa muodossa joka keskiviikkoisena viininmaistelukerhona. Vielä 2000-luvun alussa kerhossa pyörivät eri aktiivit kuin SKOn päivittäisessä toiminnassa; tuolloin Chevaliers de la Table Rouge oli pääasiassa seniorien kerho. Viime vuosina mukaan on eksynyt paljon myös juniorijäseniä, jotka osallistuvat osakunnan muuhunkin toimintaan. ChTR:n aktiivikävijämäärä on kasvanut välillä jo niinkin suuriin määriin, etteivät punaisen pöydän ympärille meinaa kaikki kerralla edes mahtua.
Evakkoaika idässä
Vuonna 2009 Turun ylioppilaskyläsäätiön (TYS) suunnalta alkoi osakunnalle kuulua huhuja YO-talojen tulevasta yleisremontista. Seuraavana vuonna B-talon osakunnat alkoivatkin valmistautua muuttoon. Vuonna 2011 SKO ja SHO yhdistivät voimansa uuden osakuntatilan hankkimiseksi ja väliaikainen tila myös löydettiin. Vappuna 2012 vietettiin 37-vuotiaan S-Osiksen hautajaisia ja heti vappuhuuman laannuttua muutettiinkin jo viimeiset tavarat YO-taloilta Helsinginkadun toiselle puolelle Kirkkotielle. Mukaan uuteen paikkaan purettiin niin vanha baaritiski kuin maakuntavaakunoin koristellut väliovetkin. Aiemmin motoristikerhon tilana toiminut keltainen puutalo nimettiin Uusi-S:ksi, eli Uusikseksi, ja se oli alkuvuoden 2012 aikana remontoitu talkoohengessä muuttokuntoon. Remontit ja ehostukset jatkuivat talossa kuitenkin vielä myöhemminkin. S-Osis-tiimin tavoitteena oli remontoida tila sellaiseksi, että sitä voitaisiin vuokrata myös muiden opiskelijajärjestöjen tapahtumapaikaksi. Uusiksen vuokraukset alkoivatkin syksyllä 2012. S-osakuntien alivuokralaiseksi Uusikselle muutti myös TPO, joka sai käyttöönsä pienen toimiston ullakkokerroksesta. SKO ja SHO yhdistivät toimistonsa toiseen ullakkohuoneeseen, joka sittemmin tultiinkin tuntemaan nimellä SHKOimisto.
YO-talo B:n remontin ajan toukokuusta 2012 elokuulle 2013 Uusi-S oli SKOn ainoa oma tila, jossa tapahtumia voitiin järjestää ja kerhot pystyivät kokoontumaan. Oman tilan lisäksi bileiden järjestämispaikoiksi alettiin hakea myös Turun keskustan yökerhoja, joissa ainejärjestöjen kanssa yhteistyössä ruvettiin järjestämään erilaisia teemabileitä. SKOn ja muidenkin Uusiksen osakuntien tuottelijaimmat ja menestyksekkäimmät bileet olivat edelleen kuitenkin omissa tiloissa järjestetyt tapahtumat, etupäässä vappubileet ja syksyn pilttibileet. Muidenkin opiskelijajärjestöjen vuokratessa Uusista omien tapahtumiensa järjestämiseen, alkoi se kasvattaa tunnettavuuttaan myös osakuntien ulkopuolella; SKO ja SHO saivat samalla ilmaista mainosta, mikä auttoi uusien jäsenten rekrytoimisessa. Osakunnan kerhoille Uusiksen evakkoaika oli hankalampaa aikaa talon syrjäisen sijainnin vuoksi. Puhtaasti kuitenkin Uusiksen ansiosta SKOlle syntyi SHO:lla 2012 luotu ja vuonna 2013 koko talon osakunnille laajentunut uusi kerho, Akateeminen SaunaSeura (ASS), joka pyöri SKO:n, SHO:n ja TPO:n jäsenille vapaana viikottaisena vuorona talon saunatiloissa. Pikaisen lenkin osakunnan kerhovalikoimassa teki myös SHO:n kanssa yhteisenä toiminut Koirakerho, jonka tehtävänä oli käyttää osakuntien nelijalkaisia ystäviä viikoittain ulkona. Vuonna 2012 perustettu Koirakerho karkasi kuitenkin kerhojen joukosta jo seuraavana vuonna eikä sitä ole sittemmin näkynyt.
Keväällä 2013, osakunnan 88. vuosijuhlan jatkoilla perustettiin Jaloviinakerho. Osakunnan toimistolle Uusiksen vintille kokoontui tiivis jaloviinan ystävien joukko, ja yksi asia johti toiseen, minkä jälkeen SKOlle oli syntynyt kerho, jonka tähti ei ole olemassaolonsa aikana sammunut hetkeksikään. Kerhon olennaisin tunnusmerkki on sen keskittyminen jaloviinan nauttimiseen sen erilaisissa olomuodoissa. Ylioppilaskunnan yleisten toivomusten mukaisesti kerho on pyrkinyt saamaan kokoontumisiinsa tarjolle myös alkoholittomia Jallu-vaihtoehtoja, mikä käytännössä on tarkoittanut asioimista R-kioskin lehtihyllyn ylimmillä riveillä. Jaloviinakerhon ominaispiirteisiin on perustamiskokouksesta lähtien kuulunut sen yhdistysmäinen toimintamalli. Kerholla on vuosittain syyskokouksessa nimitettävä puheenjohtaja eli Jalopeura, joka kerhon johtokunnan avustamana käy kerhon kokouksia enimmäkseen satunnaisiin ja ennakoimattomiin aikaan osakunnan tapahtumien jatkoilla samaan tapaan kuin osakunnan mystinen ja virallisen epävirallinen laulukerhokin. Aina ei kokous tarvitse edes Jalopeuraa johtajakseen; kunhan paikalla on sheriffi ja kokoukselle on Jalopeuran lupa. Alusta asti kerhon toiminnassa on läheisesti ollut mukana myös sen otaniemeläinen, vanhempi sisarjärjestö Akateeminen Jaloviinaseura, jonka kanssa yhteydenpito on ollut ajoittain tiivistä.
Kahden talon osakunta
TYS sai YO-talo B:n remontin valmiiksi loppukesästä 2013 ja aiempien lupausten mukaisesti SHO ja SKO saivat muuttaa remontin jälkeen takaisin aiempaa pienemmiksi osiksi pilkottuihin entisen S-Osiksen tiloihin. Osakuntaravintola ei enää tehnyt paluuta B-talolle. YO-talo B:n toisen kerroksen toimistokäytävä oli myös muutettu asunnoiksi, minkä takia katutason kerroksen tiloissa ei enää ollut lupaa järjestää äänekkäitä tapahtumia kello kymmenen jälkeen illalla yhtenäkään päivänä viikossa. Syyskuussa 2013 osakuntalaiset kantoivat ensimmäiset paluumuuttotavarat tilaan, joka ennen remonttia oli tunnettu S-Osiksen salin matalana puolena. S-Osiksen entinen tanssilattia oli nyt Osakuntasali, jonka seinälle ripustettiin savo-karjalaisten ja satakuntalais-hämäläisten vaakunat. Matalalle puolelle muodostui pikkuhiljaa jälleen hengailutila sohvineen, peleineen ja videotykkeineen. Samalla myös TVO muutti samoihin tiloihin yhteen S-osakuntien kanssa. Osakuntasalin S-Osakunnat ry ja Akateeminen Aurajokilaivuriyhdistys (AAly) vuokrasivat yhdessä ja aloittivat salin edelleen vuokraamisen ainejärjestöjen ja yhdistysten tapahtumakäyttöön. Luonnollisesti myös S-Osakunnat ry:n jäsenet, SKO ja SHO, ottivat Osakuntasalin tapahtumiensa yhdeksi keskeiseksi järjestämispaikaksi.
Beaanit civistyivät vuosien ajan miltei huomaamattaan TPO:n ja SKO:n yhteisillä beaanisitseillä. Syksyllä 2013 sekä SKO että SHO kuitenkin esittelivät uuden beaanipassinsa, johon beaanit keräisivät pisteitä muun muassa osallistumalla osakunnan tapahtumiin ja nakittautumalla avuksi tapahtumissa ja talkoissa. Kahdesti vuodessa, pikkujoulujen ja vuosijuhlien jatkoilla, SKOn beaaneja alettiin dokaanin johdolla promovoida civiksiksi. Civis-status oli nyt siis ansaittava muillakin teoilla kuin vain sitsaamalla yhtenä iltana vuodessa.
Syyskuusta 2013 alkaen osakunnalla oli enemmän tilaa kuin koskaan aiemmin, kun se toimi sekä Uusiksella että YO-talo B:ssä, johon varsinkin kerhot pikku hiljaa palailivat. YO-talo B:n osakuntatila, eli Osakuntatila B toimi jälleen kolmen osakunnan julkisivuna, johon uusia osakuntiin tutustujia oli taas helppo houkutella. Myös uusina naapureina elävien muiden opiskelijajärjestöjen aktiivit eksyivät välillä ihmettelemään osakuntien osaa tiloista. YO-talo B:n toiminnan elpyessä lähestyi Uusiksen aika toisaalta loppuaan.
Kuten jo vuonna 2011 tiedossa oli, Kirkkotien väistötila tulisi olemaan sen purku-uhan ja kaavoitussuunnitelmien vuoksi väliaikainen. Marraskuussa 2015 reilun kolmen vuoden pituisen tähdenlennon jälkeen osakuntalaiset ja muut Uusiksen ystävät saivat jättää hyvästinsä talolle Uusiksen viimeisissä bileissä ja seuraavan kuun vaihteessa se olikin jo tyhjä. Samaan aikaan TVO päätti jättää Ylioppilastalot ja muutti loputkin omaisuudestaan Köydenpunojankadulla sijaitseviin tiloihinsa. SKO:n ja SHO:n kanssa ulos muutti tietenkin myös TPO. Osakuntien irtaimisto siirrettiin osin jätelavoille, osin YO-talo B:lle ja jotakin aktiivit veivät myös väliaikaiseen turvaan omiin koteihinsa. Suuri määrä osakuntien korvaamatonta ja vähän korvattavissakin olevaa tavaraa siirrettiin Uusikselta uuteen vuokralle saatuun varastotilaan Uudenmaankadulla. Talo Kirkkotiellä oli viimeisten bileiden ja muuton jäljiltä kuin apokalypsin läpi käynyt mutta Savo-Karjalaisen Osakunnan maailma ei loppunut siihen. YO-talo B vain on sen jälkeen ollut SKOimiston ja SKOsakuntalaisten ainoa koti ja tukikohta.
Lähteet:
-Kähkönen, Petri: Turun yliopiston Savo-Karjalainen Osakunta 1925-1995. Käk-lehdessä 1/1995, s.6. Turun yliopiston Savo-Karjalainen Osakunta. Turku 1995.
-Raunio, Timo (Toim.): Susirajalta Suomen Turkuun – Turun Yliopiston Savo-Karjalainen Osakunta 1925-2000. Turun yliopiston Savo-Karjalainen Osakunta. Turku 2000.
-Säisä, Mari (Toim.): Uuteen Nousuun – Turun yliopiston Savo-Karjalainen Osakunta 2000-2015. Turun yliopiston Savo-Karjalainen Osakunta. Turku 2015.